Pikalinkit

  • Etusivu
    Takaisin etusivulle
  • Ennaltaehkäisy
    Tietoa aivovammojen ennaltaehkäisemisestä
  • Vammautuminen
    Mikä se aivovamma sitten? Täältä löytyy vastauksia.
  • Kuntoutus
    Tietoa aivovammapotilaan kuntouttamisesta
  • Perhe
    Tarpeellista tietoa aivovammapotilaan perheenjäsenille ja muille läheisille
  • Ajankohtaista
    Viimeisimmät uutisemme
  • Kokemuskirjasto
    Aivovammapotilaiden ja heidän läheistensä kertomuksia ja kokemuksia
  • Yhteystiedot
    Jäikö jotain epäselvää? Ota yhteyttä ja koetetaan yhdessä selvittää

Kokemuksia

Aivovamman kokenut kertoo omasta elämästään vamman haastamana.

Lyhyestä virsi kaunis kuuluu sanonta ja nyt puhutaan lähes mahdottomasta.

Vammauduin todella vakavasti yli 20-vuotta sitten auto-onnettomuudessa, jossa kävi (lähes) Göstan sanoin ”Takapenkiltä lasin läpi lennettyäni”.

Sain todella kovan iskun päähäni ja siitä kallonmurtuman,, joka johti aivoruhjevammaan. Oikea puoli kropastani halvaantui päästä varpaisiin ja lähellä oli ettei tullut lopullinen lähtö.

Kumminkin, nuori ikäni onnettomuushetkellä (16v) ja periksiantamattoman kolmannen polven karjalalaisen luonteeni avulla pääsin nopeasti uuden elämän alkuun.

Ironista onnettomuudessa oli se, että olin juuri saman vuoden kesänä päättänyt, että nyt kelkka kääntyy. Olin yht’äkkiä joutunut väkisin kohtaamaan muutoksen, joka oli tuhannen kertaa rankempi kuin mitä muutosta olin elämääni hakenut. Kaikki mikä oli minulle ennen tärkeää, olikin nyt kyseenalaistettu.

Lähdin kohtaamaan uuden elämän haasteita, jotka meinasi käydä ylitsepääsemättömiksi. Syitä on turha oikeastaan hakea jälkikäteen, sillä kaikki on nyt koettu ja siitä opittu. Kesken jäänyt kuntoutus väsymyksen vuoksi oli ehkä se suurin virhe.

Vuosiin 1993-2001 mahtuu niin paljon, ettei sitä oikein voi sanoin kuvailla tietyn rajoitteen sisään. Kerron lyhyesti kuitenkin, että nuo vuodet pitivät sisällään niin rankkoja kokemuksia mm. liiallisesta alkoholin käytöstä aina itsemurhan partaalle.

Olen tänä päivänä kumminkin 70-30 voitolla, mitä onnellisuus prosenttiin tulee. On oma perhe, oma koti ja saan vaikuttaa osana lasten ja nuorten tulevaisuuteen vapaaehtoistyössä.

Kaikella on aikansa ja paikkansa. Mutta minulle se paikka ei ole auennut, kun olen mm. kuntamme vammaispalvelun mukaan liian hyväkuntoinen ollakseni vammainen ja taas vakuutusyhtiön mielestä olen liian vaikeavammainen saadakseni tukea esim. opiskeluun.

Kaikkeni olen yrittänyt ja tulen yrittämään. Vaikeaa se on, kun tuntuu ettei ole oikeutta elää tasavertaista elämää, vaan joudun väkisinkin harrastamaan sosiaalisen erakon elämää.

Asemastani elämässä ”vammaisena valtavirrassa” olen kirjoittanut avoimesti ja tulen jatkamaan ulosantia, kunhan saan vaan kaikki kortit pelattua oikein.

Kirjoittanut: M.R.
VERKKOVARAANI